Lauantaiaamu

Onneksi on hiukan poutaisempi päivä, kun perjantaina satoi moneen otteeseen ja aika reippaastikin. No, linja-autonkuljettajalle oli hyvä päivä, mutta ei oikein sellaiselle ihmiselle, joka on menossa kesäteatteriin. Mutta hienosti kyllä äiti ja Tuula olivat illasta selvinneet, näytelmä oli ollut tosi hyvä. Tänään on oikein sellainen fiilis, että kyllä tää tästä menee ihan hienosti ja olen kyllä iloinen, jos tästä viikosta tulee taas yhtä hyvä kuin aiemmin on ollut. Kuvien määrä mun Flickr-galleriassani alkaa uhkaavasti lähestyä neljääsataa, ei puutu kuin kolmekymmentä kuvaa. Ja koko ajan uusia kuvia siirrellessä huomaa, miten eri tilanteissa niitä ottaa. Kuvaaminen on mukava harrastus, nyt on ja mahtavaa kuvata!

Perjantaina

Mun rakas ja tärkein ystäväni Ida täyttää yhdeksäntoista, se on niin mukavaa! Viestiteltiin tossa toisillemme, kuinka tärkeitä me ollaan, minusta on iso ilo huomata, miten ystävät on tärkeitä. Toisen lähettämä tekstiviesti on aina kiva lukea, siis niin mahtavaa asiaa ei olekaan maailmassa! Ida on muuttamassa Helsingissä Itä-Pasilaan, sinne pääsee helposti junalla. Niin mahtavaa tää kaikki on, maailman ihanimman ystävän kanssa on mukava olla!

Hienoja juttuja

Niitä on kyllä tapahtunut aika lailla, ei kaikkein vähäisimpänä pulahdus Naarilan rannassa. Kyllä se vaan niin hienolta tuntui ja sai minut iloiseksi, nuoret aikuiset olivat kanssamme samaan aikaan. Keskiviikkolaisia oli linja-autossa kaksikymmentäkahdeksan, tää kerta oli toistaiseksi isoin. Voi olla, että samankokoinen tai aavistuksen isompi kerta on vielä tulossa. Olin niin onnellinen siitä ilosta, mikä meille tuli, saas nähdä, miten tää loppuosa viikkoa sujuu, toivottavasti yhtä hienosti kuin tää alkuosa keskiviikkoon asti!

Viikonloppufiilistelyä

Oli niin mukava käydä lauantaina katsomassa tädin uutta asuntoa, mahtavan hienolla paikalla on, kyllä! Katottiin yhdessä Artun rippijuhlasta valmistamaani albumia, se olikin tosi hieno! Itsekin oikein kihisi ilosta sitä tehdessä, on se melkein mahtavinta muistoa noista rippijuhlista! Ei mun ilahduttamiseni tainnut jäädä tolta Jarin työparilta vain alkuviikkoon, vaan loppuviikostakin sai minut iloiseksi, ihan hyvä niin! Näin mahtavaa se on, kun kaikki vaan osuu kohdalleen, tää on hyvä just näin!

Mahtavaa perjantaita

Mummi on hereillä, koko jengi on. Mä vein juuri hetki sitten mummille aamiaisen, kun hän oli jo puoli kahdeksan aikaan muistuttanut minua siitä, että kello on jo sen verran. Ja minä sitten kilttinä tyttönä tein sen. Mutta on siinä sekin, että siihen on jo tottunut, kun sitä joka päivä tekee. Oikeastaan mä pidän siitä, kun saan tehdä tän, ei se ole mulle ollenkaan vastenmielistä. Olen iloinen, kun saan tehdä sen, nyt mennään näillä ja ollaan iloisia! Itse iloitsen tällä hetkellä siitä, että Jarin työpari saa mun elämäni ensimmäisen 3D-kortin, se on tosi mukavaa! Niin mukavaa, että mielessä kihisee ja sitä vaan on onnellinen!

Varsinainen alkuviikko!

No, kyllä oli! Maanantaina alkuiltapäivästä lähdin puoleksitoista tunniksi Turkuun, Maarian kirkossa ehdin käydä ja siinä ohessa myös omassa vakioravintolassani Amarillossa syömässä. Neljän aikaan lähdin paluumatkalle Saloon, kuvia tutkaillen meni osa matkasta. Sekä Jari että minä toivottiin, että Jarin työpari Antti olisi meitä vastassa, olikin! Voi että, mikä yllätys minua odotti, en ollut ollenkaan osannut varautua tällaiseen yllätykseen! Iso karkkipussi, jonka työpari oli tuonut laivalta, lähti matkaani linja-autoasemalta. Tiistaina oli kans aikamoinen mahtavuuspäivä, kyllä näitä nyt tuntuu tulevan koko viikon täydeltä! En osannut muuta sanoa kuin että jos seuraavasta reissusta tulee mulle tuliaisia, mut täytyy varauttaa. Ja niin mahtavaa on ollut, että jaksaa taas pitkän pätkän!

Oliko tää edes kovin sotkuisen näköinen?

Kyllä tossa tuli sellainen olo, kun äiti pyysi mua järjestämään tienoota. Kai se on erilaista olla, kun siistimpää on, mutta kyllä mulle on viime päivien aikana tullut sellainen olo, että sitä nyt yritetään oikein tuputtamalla tuputtaa, vaikka äiti ei ole mikään tuputtaja, ei ollenkaan! Välistä vaan tuntuu, ettei muuta oikein ehdi kuin siistimään paikkoja. Yhtenä päivänä tuntui siltä, että koti on melkoinen työleiri, niin se aina on, koti ei ole koskaan valmis. Pitkästä aikaa sataa kunnolla, mahtavaa!

Jippikayjei!

Hieno perjantai tulossa ja mä vaan olen iloinen. Vieläkin on sellainen vahva hyvä fiilis, kaikki on ihan hienosti kohdallaan. Aamulla heti, kun saan hyvän mielen päälle, siitä lähteekin sellainen fiilis, ettei mitään määrää! Katson luottavaisesti eteenpäin ja tulos on tässä: Hyvä mieli, joka saa mut aina onnelliseksi. Tänään jaksaa, tänään lähtee, kaikki hyvin ja kaikki onnellisesti. Tää on nyt tätä, jaksetaan olla iloisia ja nautitaan, me tehdään tää, kyllä me saadaan tää runokilpailu iloiseti menemään. Jos jäädään viimeiseksi niin so what! Pääasia, että ollaan oltu mukana, ei se ole mikään olla mukana!

Mahtavaa ja iloa!

Seis! Muistele vähän, mitä päivän aikana on tapahtunut ja iloitse siitä. Iloitse myös siitä, että päivä on lähtenyt hyvin liikenteeseen, nauti siitä. Tee kaikki se, mitä pitääkin,
ole iloinen. Kyllä silläkin jaksaa!

Olipa hieno!

Tämä Naarilan kesän 2013 toisen rippileirin konfis, ihan kommelluksitta en minäkään päivästä selvinnyt. Autoin Jania pikarien kanssa, kuljetin niitä edestakaisin. Olin menossa alttarin oikealta puolelta pikarien kanssa, ei tarvinnut muuta kuin sen, että käteni hieman tärisi, yksi pikari lennähti tarjottimelta. Ihan heti en huomannut, minne pikari oli mennyt, hetken päästä huomasin sen kiepahtaneen Raimon jaloista seuraavan ihmisen jalkoihin. Siinä vaiheessa sanoin, että tarjottimelta puuttuu pikari, onneksi siinä huomattiin nostaa se takaisin tarjottimelle. Ja minä onnistuin kuin onnistuinkin saamaan koko tarjottimen turvallisesti sakastin rappuset alas pesupaikalle! Hyvä minä!