Tuulta, tuulta...

Sitä on riittänyt pitkin päivää! Aamupäivällä kaupungilla ollessa tuuli oli vähällä kaataa minut ja viedä repun olkapäältäni, aamun edetessä se hurjistui aika tavalla! Nyt ei tuntunut samalla tavalla epäreilulta kuin viime talven myrskyssä, koska nyt sähkö pysyi molemmin puolin Ylhäistentietä. Oli se mahtavaa, kun näin hyvin kävi, saa nyt sitten nauttia iloisella mielellä. Jätin jo kuorokansioni valmiiksi Salon kirkon sakastiin, muutenhan ensi sunnuntaina olisi tullut melkoinen määrä kuskattavaa tavaraa. Kuoropuvun otan kotiin kauneimpien jälkeen ja joulupäivänä kuskaan sen kotoa käsin kirkkoihin. Näin se toimii tosi hyvin. Onnellinen olen, kun saan olla kuorossa, se vaan on niin!

Aivan hieno joulujuhla !

Tosi mukavaa oli joulustella lausujien kanssa, meillä on aina niin paljon kaikenlaisia herkkuja! Loppuvaiheessa sammutimme luokasta valon, ohjaajamme laittoi kynttilänsä kiertämään joukossamme. Kierros alkoi minusta, siirtelin ajatuksia kolmelle suntiolle, Janille, Martille ja Riitalle. Jani valmistuu, Martti opiskelee ja Riitta on jo työelämässä. Minusta on mukavaa ajatella heitä nyt, kun jouluun on niin vähän aikaa, heilläkin on melkoisesti kiirettä joulun aikaan. Mahtavin on vielä tän viikon osalta tulossa, kun olen ensimmäisen adventin Tuomasmessussa mukana, niissä on mukava olla laulamassa ja tekemässä.  Iloinen fiilis ja mahtava joulustelu, se on niin mukavaa!

Lausuntapiirin nyyttäreitä valmistellessa, mukavaa!

Aamu menee lausuntapiirin nyyttäreitä valmistellessa, pitää tässä aamun aikana hakea suklaata ja pikkuleipiä. Luulen, että otan pikkuleivät Kuirolta, koska siellä ne ovat kaikkein parhaimmat, Suklaata on tosi vaikea valita, koska niitä on pilvin pimein! Minulla on nyyttäriemme loppuvaiheessa tapana ajatella ystäviäni, tänä vuonna on suntioksi valmistuvan ystäväni Janin vuoro olla se, jolle pidän kynttilää. Mietinkin, että kun muut vievät jotakin, miksen minäkin voisi. Olenhan minä kaikkina kertoina sen tehnyt. Lausunnasta alkaa joululoma nyt, mukavaa!

Onnee iloa

Tänään on taas näitä päiviä, joita ei haluaisi vaihtaa mihinkään. Ihanaa, kun joulua kohti menot vähän vähenevät. Toki näitä seurakunnan juttuja vielä on, mutta ei niitäkään ihan siinä mittakaavassa kuin muuten olisi. Tänään olen huomannut itsessäni todellisen jouluihmisen. Johtuneeko siitä, kun tien toisella puolella on jo viritelty jouluvaloja. Onhan se tosi mukavaa, kun marraskuun pimeimpänä aikana on valoa.   Mahtavinta on nyt ollut pieni pyhiinvaellus, seuraava juttu, jossa olen taas suurella sydämellä mukana, on Tuomasmessu uuden kirkkovuoden alkajaisiksi. Luulen, että siinä on aika paljon samaa kuin pyhiinvaelluksessa, mutta ei se mua haittaa ollenkaan!

Ajatuksia aamutuimaan

Kyllä oli tosi hienoa olla tekemässä pientä pyhiinvaellusta, mikään ei ole tuntunut niin hienolta! Ei se mua pahemmin haitannut, vaikka päivästä tuli aika pitkä, mulle itselleni oli pääasia, että päivä on hyvä. Pienen pyhiinvaelluksen jälkeisillä teejatkoilla otin itselleni aikaa miettiä, millainen mun päiväni oli siihen mennessä ollut. Aika hieno, täytyy kyllä sanoa. Nyt odotan maanantaista samanlaista, se olisi mukavaa, jos uuden viikon alku olisi samanlainen!

Onnea ja iloa

Katson ympärilleni Huiskun kanssa lenkkeillessäni, ihmettelen, kun on niin mukavaa. Mukavalta se aina tuntuu, kun on koiran kanssa liikenteessä, vaikka koira on hyvin arka. Lauantainakin rähisi kääpiösnautserille, en tiedä, oliko se sitä, kun hän ei erottanut toista koiraa pimeässä, mutta kyllä sen saa laittaa myös arkuuden piikkiin. Tänään olen tosi onnellinen tästä kaikesta, mikä päivän aikana kohdalleni osuu, se vaan on mukavaa! Tänään tässä huomasin, miten ihanaa onkaan, kun sunnuntainakin on näitä rutiineja, minkä mukaan elää. Kyllä rutiinitkin ovat tarpeellisia, niitä ilman ei pärjäisi!

Varsin tylsä päivä

Äidille on tulossa varsin tylsä päivä, mutta hän on katsonut velvollisuudekseen mennä setänsä siunaukseen. Samalla tavalla mullakin oli velvollisuus tulla tädin miehen siunaukseen, nyt se velvollisuus on äidillä. Joskus vaan tuntuu, että elämä on täynnä tylsiä juttuja, se vaan nyt on niin. Mutta uskoisin, että äiti on selviytyjatyyppiä, kyllä se ihan hyvin menee, siitä olen ihan varma. Tänään kyllä riittää hyvää fiilistä, on mukavaa tulossa! Varsinkin pieni pyhiinvaellus, se tuottaa mulle iloa enemmän kuin osaan aaviistaa!

Kyllä me vielä jaksetaan!

Näin vakuutin Kaisalle torstain harjoituksen lomassa, kun meidän piti antaa laulunäyte alueneuvostolle. Ei ollut mikään ongelma laulaa pientä osaa jouluohjelmistosta, tuntui tosi hienolta. Torstain aikana olin saanut pienen osan pyhiinvaelluksen työstä tehtyä, sekin oli tosi hyvä juttu. Tänään olen miettinyt sitä, miten hienoa tässä kuorossa on olla, ihan huippujuttu. Ei siinä ehdi paljonkaan vapaa-ajan ongelmaa tulla, kun seurakunta ja sen puitteissa tehtävä työ pitävät kiireisenä. Mukavaa se on, aina jää hyvä mieli!

Laulua ja iloa!

Sitä riittää! Meille tulee alueneuvosto viiden jälkeen harjoitukseen vieraaksi, joten Kaarloa ehtii tänäänkin nähdä! Suunnittelupalaverissa kuunnellessa olin aivan ihmeissäni, kuinka huikeita suunnitelmia tälle pienelle pyhiinvaellukselle on, hommaa riittää kiitettävästi myös minulle. Vielä sitä jaksaa iloita siitä, että hommaa on, onneksi seurakunta pitää minut työllistettynä, vaikka ei ansiotyötä voikaan tehdä. Tämä on mahtavaa, kun olen mukana, se  on tosi hienoa!

Pimeää on!

No, kyllä on, kello on pikkusen yli puoli kahdeksan aamulla ja hyvä on, kun nipin napin näkee ikkunasta ulos. Kahvinkeittoon olisin menossa seuraavaksi, se on aamun mukavinta puuhaa. Olen aina sitä mieltä, että kahvinkeitto on sitä parasta juttua, mikä aamulla on, ei se ole sellaista, mitä ei voisi tehdä. Kun oma rytmini on siihen sopiva, teen sitä ihan mielihyvin! Ja miksi en tekisi, kun kerran olen tottunut sitä tekemään! Minusta on mukavaa, kun saan keittää aamukahvin, mukavaa, kun saan äidille ja mummille hyvän mielen aikaiseksi!

Päivä tässä ja nyt

On tämä päivä ihan hieno, vaikka onkin pimeä, ei se haittaa, vaikka näin meneekin. Tänään olen onnellinen, Nightwish soi, minulla on kaikki hyvin. Tänään sen huomaa, vaikka ei sitä osaa ajatella. Mulla on ollut surua, mutta se on hälvennyt mielestä aika hyvin. Toki se ikävä on siinä läsnä, mutta se suurin suru alkaa olla jo poissa. Mieli on seesteinen, juuri niin kuin Olli-ystävällä oli, kun viimeisen kerran näin hänet. Tänään on onneksi aika hyvä päivä, Mean luona kaikki kunnossa. Roosa istui ikkunalla pentujensa kanssa, hän oli kans aika tyytyväinen. Olen iloinen, että voin olla kissojen kanssa, se on tosi mukavaa. Aina silloin tällöin, se on mukavaa!

Mahtavaa!

Uusi viikko alkaa, saa kyllä olla tosi hyvällä mielellä. Aamulla heti suru lievittyy, se on mukavaa. Muutaman sanan ehtii aina vaihtaa ystävien kanssa, se on aina mukavaa. Tänään on ollu iso ilo kuitenkin, vaikka suru sävytti sitä aika lailla. Tänään olen iloinen, koska on niin mukava päivä. Kun joskus vaan osaa iloita hyvistä muistoista, joita jää. Karista ja Ollista jäi mukavia muistoja, se saa aikaan paljon iloa. Nyt uusi viikko alkaa, se on mahtavaa!

Iloinen vuoro!

Sen tiedän jo nyt, tänä aamuna mulla on edessäni työvuoro Cafe Uskelassa. Olen siitä iloinen, onneksi sitä osaa iloita kaiken surun keskellä, kun sitä viime päivinä on ollut. Olen huomannut senkin, että osaan keskittyä surunkin keskellä, huomasin sen, kun vielä perjantai-iltana askartelin joulukorttia Veijo-suntiolle. Ihmettelin oikein ajatellessani, että eihän kukaan pysty keskittymään surun keskellä, mutta minä näköjään pystyin. Siitä olin tosi onnellinen, koska se tuntui hyvältä huomata, että keskittymiskykyni ei ole muuttunut ainakaan huonommaksi. Mahtavaa ja mukavaa, sitä se elämä aina on!

Olen onnellinen nyt

Olen onnellinen nyt, kun sain sen tehtyä. Olen onnellinen nyt, kun huomasin, kuinka paljon keskittymiskykyni on parantunut. Sitä saikin ihmetellä, kun en edes joulukorttia kesken jättänyt! Normaali hätähousu-Maria olisi jättänyt sen kesken, mutta ei nyt. Ajattelin, että kyllä mä sen valmiiksi asti saan, joten tein sen. Mielessä ei käynyt, että olisin sen kesken jättänyt, kyllä se piti valmiiksi tehdä. Nyt on sitten joulukortin teko Janille ja perheelle, joten se täytyy suunnitella, Mutta mukavaa on, kun näin hyvin kävi!

Onnellista oloa

Kyllä tää päivä varsin onnellista oloa on, vaikka nyt just tähän päivään hautajaiset osuvatkin. Iltapäivällä kirkkotilaisuuden jälkeen pääsen kotiin vastaanottamaan Huiskua, hän on tulossa meille. Ja sekös sitten on mahtavaa, kun hautajaisfiilis kaikkoaa koiran kanssa. Minusta se on mukavaa, kun kaikki on ihan hyvin juuri näin, ei siinä paljon muuta tarvikaan, kun on hyvä mieli. Jaksaa nauttia olostaan, se on hyvä!

Olen iloinen!

Kuvani oli Perniönseudun Lehden etusivulla, enpä osannut sitäkään aavistaa! Toivon mukaan kaikki ystäväni ja sukulaiseni huomaavat kuvan, se oli mielestäni kaikkein paras kuva lähetyspyhän aikana ottamistani. Siinä näkyi vähän hautausmaata, kirkko kunnolla, mitä siihen hyvään kuvaan olisi muuta tarvinnut? Se oli juuri sellainen kuin toivoin sen olevan. Mahtavaa, hienoa, upeaa!

Luottavaisella ja iloisella mielellä

Juuri näin tahdon edelleenkin olla. Ilta meni vaan aikast reippaasti lausuntapiirissä, puhuttiin tosta Kiskon esityksestä. Olin ainoa, joka edes jotakuinkin oli siihen tyytyväinen. Minulla oli aihetta, koska se oli mielestäni hyvä, oli aihetta sanoa se. On aihetta olla kiitollinen, koska monesta ystävästä on jäänyt hyviä muistoja. Näitä hyviä muistoja tahdon kuljettaa. Juuri nytkin, kun lämmöllä muistan Olli-ystävää. Kiitos, että annoit hänet minun ja työtovereiden elämään, kiitos, että olen saanut nauttia hyvästä opista kolehdinkeruuseen, edelleenkin   on saanut olla oppimassa, mestarina jatkaa Jani. Mukavaa!

Kyllä sen ikävän on huomannut

Onhan sen, kun se on ollut päällä jo siitä asti, kun Olli-ystävän kuolemasta kuulin. Maanantaina muistelimme Ollia Kaffemukissa, monta muistoa minullekin oli elämämme matkalta ehtinyt mukaan tarttua. Varsinkin se ihan ensimmäinen kerta, kun olin kolehtia keräämässä, voi hyvä tavaton, miten se jännitti! Onneksi Olli osasi rauhoittaa juuri oikeassa kohtaa, en edes ehtinyt pahemmin jännittää tilannetta. Huomasi sen siinäkin kohtaa, kun aina oli tottunut siihen, että suntio ottaa itselleen kupillisen kahvia, Kaffemukista puuttui ihan selkeästi se kohta. Onneksi Jani on tuonut siihen täytettä, luultavasti on niin, että aina, jos hän vaan keskustassa on, niin hän on suntioista se, joka piipahtaa Kaffemukiin. Ei sitä oikein osaa tässä kohtaa sanoa, miltä se tuntuu, kun rakasta suntioystävää ei ole, mutta sen voin sanoa, että ikävä on.

Muistoja

Muistoja kotikirkkojen monivuotisesta suntiosta riittää kyllä! Olen saanut häneltä oppia siihen, miten kolehdinkeruussa toimitaan, yhdeksän vuotta sitten olen ollut ensimmäisen kerran Uskelan kirkossa kolehdinkeruussa. Senkin jälkeen olen ollut mukana kolehdinkeruussa, Kiskon ja Muurlan alueiden aluepyhässä, Halikon kirkossa olen ollut pari kertaa syksyn aikana. Minulle aika vapaaehtoisena on ollut oppimisen aikaa, minulle on ollut mukavaa, kun olen saanut olla osallisena monessa jutussa. Nyt sitten ensi sunnuntaina valmistan Ylitalon Ullan kanssa kirkkokahvit messuun, saas nähdä, kuinka siinä käy!

Iloa sunnuntaihin

Joskus tuntuu, että kaikki tökkää vastaan, mikään ei ole mukavaa. No, sitten vaan täytyy ottaa niskasta kiinni ja kysyä, mikä asia on, mikä tökkää. Kun sen on saanut selville, sille on aika tehdä jotain. Olen huomannut omalta kohdaltani tämän hvyinkin toimivaksi jutuksi. Onneksi me olemme äidin kanssa sellaisia, että ei meitä haittaa, vaikka toinen tekisi mitä. Minulla on aina hyvä mieli, paitsi silloin, kun olen oikeasti surullinen. Toisten ihmisten auttaminen on kans sellainen juttu, joka saa minut hyvälle tuulelle. Huomasin sen taas kerran, kun olin auttamassa suntiota Halikon kirkossa, se saa minut hyvälle mielelle. Jania olenkin ollut muutaman kerran auttamassa, se saa aina hyvälle mielelle, mahtavaa!

Olen tosi iloinen

Kalenteri on todella hieno, täytyy nostaa hattua Martille ja Söndelle, hehän siinä ovat kaikkein kovimman työn tehneet. Martti on kuvannut ja Sönde huolehtinut graafisesta puolesta. Itse olen tosi onnellinen, kaikkein kaunein kuva on syyskussa, kun kuu paistaa Perttelin kirkon takaa. Muurlan kirkosta hienoin oli se, missa oli kauniit juhannuskoivut. Martti kertoi, että Muurlan kirkon Martti-suntiolla on tapana tuoda juhannukseksi isot koivut kirkkoon, mielestäni se on hienoa! Joulukuusikin on kaunis, en tosin ole koskaan käynyt Muurlan kirkossa joulun aikaan. Jospa ensi kesänä ajelisin Muurlaan, olisi tosi hienoa!

Uusi Salon seurakunnan kirkkokalenteri tulossa

Se tapahtuu tänä iltana, heti kun kuoroharjoitus Salon kirkolla päättyy. On mukavaa saada uusi kalenteri, jossa on pieni osa tätä vuotta. Siitä olen tosi iloinen, kyllä kelpaa lähteä ensi vuoteen, kun on uusi kalenteri. Mulla oli mukavaa itä-Salossa, oli mukavaa kuvata. Kyllä oli mukava fiilis, kaikki oli kohdillaan, kyllä tänäänkin on kaikki hyvin!

Iloisella mielellä!

No, iloisella mielellä olen menossa taas tämänkin päivän, luottavaisena tietysti myös. Aamulla mietin, että jotain on, mikä saa mielen hyväksi, todennäköisesti se, kun koiran ulkoiluttaminen meni ihan hienosti, ilman minkäänlaisia rähinöitä. Se oli mulle tosi hyvä, kun mua rassaa se, että koko ajan täytyy kieltää. Kieltäminen kun ei ole se kaikkein mieluisin juttu. Tänään olen menossa Suomusjärvelle, siellä saan nyt siten kirkon ja seuriksen kuvattua, en pitäisi mahdottomana sitäkään, että törmäisin Sortan tilan isäntään tämän kotikulmilla. Eikä olisi mahdotonta sekään, että mun digikamerani nappaa hienot kuvat Suomusjärven kirkosta, siellä se on, Converse-repussa lähdössä matkaan! 

Klassista kuunnellen

Näin se aamu tässä menee, pikkuhiljaa. On odotettavissa mukavia juttuja, olen niistä tosi iloinen. Uskon ja luotan siihen, että mulla menee kaikki ihan hienosti. Siitä olen aika varma. Kuinka iloiset ovatkaan viestintuojan askeleet, ne tuovat minulle viestiä siitä, että meille on tulossa hyvä päivä. Mä olen iloinen tästä, minun hyvästä tiistaistani!

Olen iloinen, tässä ja nyt...

Kuulostelen, koska olisi aika mennä kahvinkeittoon. Varmaan sekin on nyt tässä näillä näppäimin ajankohtaista. Tänään olen ollut iloinen, tälläkin viikolla on mukavaa tiedossani. Torstaina saan ostettua oman uuden kalenterini, se on mukavaa. Olen iloinen siitä, että aina tiedän, milloin pitää mennä kahvinkeittoon, joskus sen saattaa ottaa vähän komennoksi, mutta ei se koskaan ole sitä ollut. Mummi vain tahtoo minun tietävän, että nyt olisi aika tulla. Mukavaa, mahtavaa, toivottavasti olisi hyvä päivä!

Sunnuntai

Musiikkia kuunnellessa ja aamutoimia puuhatessa, sillä se aamu menee. Ja tietysti iloisena fiilistellessä. Niinkin se menee. Kirkkoon lähdöstä en ole ihan varma, mutta luultavasti lähden. Tänään olen iloinen siitä, että Mummi on meillä, ei se ole minua haitannut, vaikka työtä on ollut tavallista enemmän. Nyt tässä on aamukahvin keitto seuraavaksi edessä. Ja heti sen jälkeen saan jatkettua netissä olemista. Ja mukavinta on se, että me molemmat saamme omaa tilaa. Onnea ja iloa, sitä tässä sunnuntaissa varmasti on!

Lauantaina ja just nyt

Käynnistin tossa Spotifyn klassisen musiikin listaa, sillä alkaa pyhäinpäivän aamu kaikkein parhaiten. Varsinkin toi Mozartin Kyrie aloittaa päivän hyvin. Eikä unohtaa sovi myöskään toista suosikkisäveltäjääni Bachia, näin se päivä alkaa hyvin. Olin tosi onnellinen huomatessami, että sateisestakin päivästä voi tulla hyvä. Vielä en ole ihan varma, lähdenkö täyden evankeliumin tilaisuuteen, mutta voi olla, että sinnekin suuntaan vielä päivän aikana. Olen toki muistanut sen, että Miika tahtoisi tavata minut, mutta onko siihen mahdollisuus tänään, en tiedä. Aamulla olen onnellinen, tässä ja nyt!

Iloinen päivä!

Vaan on aika tuulinen. Ei se paljonkaan minua haittaa, mutta en sitte tiedä, miten pärjään Huiskun kanssa, kun hän ei voi sietää tuulta. En minäkään sitä voi sietää, mutta mä vaan menen lenkin. Sitä suuremmalla syyllä sitä miettii, miten tekee. Kuinka iloinen sitä onkaan siinä kohtaa, kun tietää, että hyvä perjantai on tulossa, ei siinä ole yhtään mitään. Onnellinen täytyy olla, vaikka vähän vähän sataisikin, se on kuitenkin se kaikkein paras juttu. Niin paljon on kuitenkin kaikkea hyvää marraskuussakin, ei se ole vaan musta ja synkkä kuukausi, ei ollenkaan!

Hienoa!

Kyllä oli hieno runoesitys! En kyllä muista kokeneeni samanlaista runoesityksen hienoutta kuin nyt. Enkä edes ollut aikaisemmin kuullut Lassi Nummen Requiemia, oli minulle aivan uusi tuttavuus. Oli mukava kuunnella tuttujen ihmisten kanssa, Kiskon ja Muurlan aluekappalaisen Martin, oman lausuntaryhmän, Manu-suntion ja kaikkien Lehmirannassa olleiden kanssa. Lehmirannasta oli tullut peräti kaksi linja-autolastillista ihmisiä, sekin teki asiaksi sen, että Kiskon kirkko oli täynnä ihmisiä. Minulle kokemus oli varsin unohtumaton, ei sitä ihan heti unohda!