Kymppi plus!

Ehdottomasti olen sen ansainnut, kun niin hienosti olen tän harjoittelurumban jaksanut. Polkenut kaikkein helteisimpänäkin päivänä Lailan luokse harjoittelemaan, viimeksi maanantaina, kun arvelin myöhästyväni vähän. Ja annas olla, olinkin sopivasti. On tämä aiheuttanut melkoisen rumban meille, mutta ihan mahtavaa tätäkin on ollut tehdä. Tsemppimielellä olen lähdössä tähänkin juttuun, mulle itselleni tärkeintä on se, että saan uusia kokemuksia lausujantaipaleelle, joka on neljäntoista vuoden mittainen. Ei minulle ole tärkeintä se, että voittaisimme, vaan se, että olemme olleet mukana. Minulle taitaa langeta kannustajan rooli tähänkin juttuun, aina mä kannustan muita omissakin esityksissämme. Mutta sen tiedän, että hyvä tästä tulee, ihan varmasti!

Auttamisen iloa

Auttaminen on niin iso ilo, etten osaa sitä sanoin kuvata. Olen ollut auttamassa naapureitani Ullaa ja Meaa, voi vitsi, miten hienolta se tuntuu! Ihan uskomaton fiilis siitä jää, kun osaa auttaa. Nautin kovasti tänäänkin, kun näitä kahta naapuria auttaa, se on mukavaa. Aamulla on vaan solahtanut hommasta toiseen, koko ajan sitä tekee, kun hommaa on. Nautin kovasti tekemisestä. Onneksi naapurien kanssa on kiva olla. Se on ihanaa, kun kuulee itsestään hyvää, nautin!

Juhannuspäivänä ja juhannusaattona

Kävin vähän kuvia ottamassa, nyt on kaikki kyllä niin hienoa! Varsinkin juhannusaatto oli niin upea, kun osa siitä meni Naarilassa ja toinen osa kotona. Eikä kotona haitannut ollenkaan, vaikka oli vähän pitempään hereillä, se oli tosi mukavaa. Naarilassakin oli tosi mukavaa, kun sain olla mukana, nyt ajattelen, että kyllä oli tosi mahtavaa viettää juhannusta. Toisen Salon keskustasta tulleen auton kuljettajana oli Janne, hänellä oli mennyt pitkä aika siitä, kun edellisen kerran oli Naarilassa ollut, kyllä leirikeskus oli ehtinyt muuttua, kerroin, mitä oli muuttunut. Kari ja minä muistelimme juhannusjuhlaa vuosi sitten,  keli oli ihan samanlainen kuin nytkin.  Mukavaa oli, nyt saa viettää mukavaa juhannuspäivää!

Kesämahtavaa!

No, kyllähän tätä kesämahtavaa tässä on. Äiti kiljahtaa heti, että mitä nyt, kyllä sen nyt ymmärtää, ettei pidä siitä, että jatkuvasti on jotain hommia, mitä täytyy tehdä. Meillä ei ole ollut yhtä siunaamaakaan omaa aikaa sen jälkeen, kun mummi muutti meille, itsesääli on mielestäni kaikkein pahinta. Tänään mulla olisi tarkoitus pyöräyttää kahvilakierrokseni käyntiin, toiveena ja tavoitteena olisi saada se ennen juhannusta käyntiin. Tänään olen niin iloinen, kun on lauantai, se saa mielen korkealle. Ja viikon aikana on ystävä ja toinenkin ollut sydämen päällä, se on aina niin mukavaa!