Muistoja Turun reissulta

No, näin oli, kun Aino oli lähettänyt valokuviaan Tuirelle. Ja se oli niin mukavaa, tuli sitte sen verran kova kiire, etten hoksannut lukita pyörääni. Kirkkoherramme oli siitä huolissaan, kun pyörä oli juuri hänen työhuoneensa ikkunan alla pysäköitynä. Mutta ei se mitään haitannut, sain napattua sen mukaan lähtiessäni kotiin. Mieli oli korkealla kotiin tullessa, mites se muuten voiskaan olla, kun saan noin hienoja muistoja hienosta Turun reissustamme! Kiitos Ainolle hienoista kuvista ja mukana olosta upealla reissulla, kiitos kuuluu myös Raunolle, Ainon aviomiehelle. Olihan se päivä tosi hieno, sitä ei sovi kiistää!

Minulla on ollut mukavaa!

On kyllä ollu tosi mukava reissu, en osaa muuta nyt tässä kohtaa sanoa. Tänään on edessä paluumatka laivalla Helsinkiin, Helsingistä noin puolentoista tunnin matka Saloon. Uteliaita riittää, ainakin kirkkoherramme Timo kyselee varmaan jo heti maanantaiaamuna kaupungille tullessani, miten se Tallinnan matka oikein meni. No, ihan hyvin, kun vaan malttoi mielensä niissä kohdin, missä se oli tarpeellista. Mutta mukavaa on reissussa ollu, mahtavaa on tulossa vielä, kun pääsee Korkeasaareen!

Tallinnassa!

Perjantaista asti ollaan oltu, tosi mukavaa on ollu. Olen nauttinut kovasti matkasta, matkaseurakin on ollut kivaa. Ja mikäs on reissatessa, kun on ystäviä ja tuttuja matkassa. Vanhassa kaupungissa on käyty molempina päivinä, niin perjantaina kuin tänäänkin, tosin yks kaks alkanut vesisade oli vähällä keskeyttää matkan kokonaan. Mutta päästiinhän me sinne, kun oikein yritettiin! Kyllä vanhassa kaupungissa olikin mukavaa!

Homma, jota en ole pariin kesään saanut tehdä, ja jota saan kaupungilta tullessa tehdä

Juuri näin, tänään on sitte sellaisen homman aika. Edelliskesänä olen tätä hommaa edellisen kerran tehnyt, olen siitä tosi iloinen, kun saan sitä taas tehdä. Kuka arvaa, mistä hommasta on kysymys? No joo, kyseessä on mansikoiden perkaaminen, sitä en todellakaan ole pariin kesään tehnyt. Ja juuri se, juuri se tuntuu niin hienolta, kun sitä saa tehdä muutaman kesän tauon jälkeen. Ihan mahtavaa, ihan iloa, kesä on joskus tätä!

Nyt tsemiä A. Peltola ja J. Tiikko!

Molemmat pojat lähtivät Gothia Cupiin turnausreissuun, toivottavasti Arttu ja Juho pelaisivat oikein hienon turnauksen! Olin perjantaina saattelemassa poikia matkaan, en tosin nähnyt Arttua silleen, että olisin voinut kädestä pitäen tsempata, mutta jos näkee tän tekstin, voin olla varma omasta hengessä mukana olemisesta. Tietysti on mukavaa, kun Juhon isä kuskaa heitä, he voivat olla varmoja siitä, että tuttu kuljettaja vie heidät turvallisesti Göteborgiin. Nyt oli Salpa-junnujen sivuilla ensimmäiset kuvat Göteborgin valloituksesta, nyt todellakin toivon, että se onnistuu! Tsemppiä Arttu ja Juho!

Viikkoon mahtunut on kaikenlaista

Kyllä vaan onkin, kun olen ollut vaikka missä. Ei sitä osaa kuvitella, missä olisi, jos ei Naarilaan kerran viikossa pääsisi. Nyt oli sellainen fiilis, että oksat pois! Siinä oli niin paljon kaikenlaista mukavaa, varsinkin vanhojen ja nuorten kohtaaminen. Rippileiriläiset saivat ainakin minut ihan hengästyneeksi, voi vitsi, miten hienoa siinä kohdin oli! Olin mukana myös siinä espanjalaisessa laulussa, jonka isonen Loviisa oli opettanut leiriläisille. Olo oli niin iloinen, kotimatkakin sujui mukavasti!

Tääl tänäp nyt

Kuinka iloinen sitä onkaan, kun taas pääsee Naarilaan, onnellisempi kuin koskaan olen voinut ajatellakaan. Varsinkin, kun kaikki osuu kohdilleen, kuten tänään on käynyt. Naarilaan pääsyä odottaa, varsinkin sen yllättävän ekan kerran jälkeen, se oli kyllä sellainen juttu, että ei se heti multa unohdu. Niin ja se, että saunassa ja uimassa on kans kiva käydä, mieli on sen jälkeen tosi korkealla!

Viikonloppu hurahti!

Ensin perjantaina Kiskossa runoja lausumassa, sen jälkeen lauantaina Huisku tuli meille, vietti kanssamme lauantain ja sunnuntain välisen yön Anun ja Idan ollessa Inkoossa. Ei se pelätty ukkosenilma ollut iskenyt Inkooseenkaan, muutaman kerran oli jyrähtänyt. Oli hyvä mieli, kaikki kohdillaan, mahtavaa!

Ihana mahtava yllätys Naarilassa, mahtavaa perjantainakin

Keskiviikkoiltana oltiin Naarilassa, meillä oli varsin iloinen hetki, kun leirikeskuksen emäntä Tarja ja miehensä, Halikon hautausmaanhoitaja Arto, viettivät 25-vuotishääpäiväänsä. Muutama lähipiirin ihminen tiesi ennakkoon, me muut saimme tietää paikan päällä Naarilassa Kaarlon kertoessa asiasta. No, olihan se hieno homma, kun näin yllättäen päästiin hääpäivän viettoon. Ja tänään se sitte on, matineamme viedään Kiskoon! Mahtavaa!