Nopeasti on aika mennyt!

Se täytyy kyllä myöntää, äidin leikkauksesta on jo viikko mennyt, se on mennyt nopeasti ja toipuminenkin on edennyt aika hyvin. Siitä olen onnellinen ja iloinen. Tänään olen iloinen, kun ajattelin, että kyllä mä vielä pärjään. Tänään on Kalevalan päivä, se on liputuspäivä, kuten Runebergin päivä tossa alkukuusta. On sitä saanut kokea mahtavuuden ja toisenkin, kun on ollut niin monessa mukana, seurannut urheilua ja nauttinut siitä, kyllä tää tästä vielä hyväksi muuttuu!

Mukavaa, mahtavaa!

Kyllä nyt on ollut tosi mukavaa ja mahtavaakin, kun äiti pääsi sunnuntaina Tyksistä kotiin. Minulla on ollut tosi mukava viikonloppu ja mahtava maanantai, kaikkein mahtavinta se on ollut nyt, kun sain helmikuun askarteluvaihtoni, jonka Tuire on minulle tehnyt. Sunnuntaina olin messussa Salon kirkossa, kun kaikki aamumessut jäivät käymättä. No, nyt kyllä Martti osasi tosi hyvin varauttaa minut kolehtiin, kävi varttia ennen messun alkua kysymässä, voisinko tulla. Ja minähän olin heti valmiina, kun tiesin, mistä on kysymys. Niin hienoa se oli ja päivästä tuli kerta kaikkiaan hieno. Tänään olen iloisin mielin, kyllä tää tästä menee!

Nyt ei tarvi jännittää enää!

Kyllähän tää kieltämättä on ollu melkoista jännittämistä, kun ei ole yhtään tiennyt, minkälaista on tulossa. Mutta nyt on ihan hyvä, kun ei tarvi jännittää, kaikki on ihan hyvin. Olen onnellinen siitä, että olen jaksanut näin hyvin nää päivät, se on ollut ihan mukavaa. Ja Riitta Marian ja hänen tyttärenpoikansa kanssa on ollut ihan hauska olla, ainakin torstaina oli tosi mukavaa olla siinä, se tuntui niin mahtavalta! Jaksaa nyt sitten fiilistellä, nyt nauttii!

Uskomatonta!

Ikinä en muista varautuneeni niin huonosti kuin tänään! Olin varautunut huonosti siihen, että mun ei tarvi mennä kolehtia keräämään. Olin kyllä ihan tyytyväinen, kun sain pitää vapaapäivän, mutta Martti olisi voinut varauttaa minut paremmin. Olisi vaikka aamulla ennen kymmentä sanonut, niin en olisi tullut turhaan sakastiin odottamaan. Kuoron laulua oli tosi mukava kuunnella, joitakin tuttuja lauluja lauloin myös mukana. Voi vitsi, miten mukava olisi ollut olla parvella, moneen kertaan kuikuilin parvelle, alttarilla ollessakin kuuntelin kuoron laulua. Ehtoollisen aikana oli kans mukava kuunnella, mahtava fiilis siitä jäi!

Mahtavaa ja vähemmän mahtavaa

Mahtavaa on ollut se, että olen saanut olla laulutunnilla. Se sama vähemmän mahtava juttu, että toinen ihminen ei tykkää mun juttelemisestani ja tuijottamisestani. Se, että ei pidä tuijottamisesta, on ihan ok, mutta se, että ei pidä juttelemisesta, se ei ole ok.  Minä olen onnellinen siitä, että mulla on niin mahtavaa, kyllä se siitä menee, kun ei marise, kaikkihan on ihan hyvin!

Maanantaina...

Onhan tääkin melkoinen maratonpäivä ollut, en edes muista, koska olisin ihan tällaisen päivän ehtinyt tehdä. Aamulla ensin kauppaan ja kotiin syömään madekeittoa, sen jälkeen lähdin pankkiasioita toimittamaan, vein äidin laskut ja oman lippaan ja matkapuhelinlaskun. Sunnuntaista ihmettelin sitä, miten Martti sai minusta sen positiivisen puolen esille, jostain hänen on täytynyt se kaivaa, kun olen tapellut kovasti kurkkukipua vastaan. Ja vielä siinä kohtaa, kun oma jännitys on näytön jälkeen melko tavalla pinnassa. Ihmetyksen aihetta riittää siinäkin, että iskän puoleisen suvun nuorisoa näkee tämän tästä. Nyt oli Olga, hänet siunattiin isoseksi. Miten mahtavaa olikaan päivä, joka ei unohdu koskaan!

Tänään, hauskaa ja mahtavaa!

Tuomasmessu on päällimmäisenä ja tietysti isosten siunaaminen ja Martin suntionäyttö, mutta iloisin fiiliksin mennään ja laulu on ilonaiheeni tänäänkin. Exitin musiikki on soinut koko päivän, sillä olen valmistautunut messuun.  Nuoren seurakunnan veisukirja on tulossa mullekin, ei ihan tähän messuun ehtinyt, mutta sitten seuraavaan kertaan, kun on taas käytössä. Olen ihan onneni kukkuloilla tän vuoden 2013 ensimmäisen tuomasmessun kanssa, on se niin mahtavaa!

Onpa mukavaa!

Muistin, että jotakin erityisen tärkeää on sunnuntain Tuomasmessun aikana tulossa, se on se, kun ystäväni tekee ensimmäisen näytön. Nyt pääsee ihan läheltä seuraamaan, millaista näytöin tapahtuva suntioksi opiskeleminen on. Onhan sitä päässyt seuraamaan jo siinä kohin, kun Jani opiskeli, nyt sitä pääsee seuraamaan taas Martin opiskellessa. Ihan huikea fiilis, kun pääsee Tuomasmessuun, vielä en tosin tiedä, mikä kirja siinä on käytössä, mutta kun huomaa kirkolle tullessa, niin heti tietää varautua. Minulle on mukavaa seurata laulamista, kyllä on mukavaa nauttia tuomasmessusta!

Musiikkia ja mahtavaa!

Musiikkia ja mahtavaa, odottamista ja iloa. Tätä kaikkea mahtuu tähän iloiseen päivään, en ole koskaan kokenut mitään sen parempaa. Martin näyttöä odotellessa menee, se osuu tulevan sunnuntain Tuomasmessuun. Laulaminen ja kuuntelu on mukavaa, nyt olen taas helmikuun teemallisessa askarteluvaihdossa mukana, se on kans tosi mukavaa. Kukahan mun parini on tässä kohtaa, sitä en tiedä. Mutta matkassa ollaan ihan kuten ennenkin, siis tammikuulla. Iloisin mielin, mahtavuudesta nauttien, niin se menee!

Olen iloinen ja hyvällä mielellä kohti uutta viikkoa

Tänään olin niin iloinen, uutta sarasti, mutta Uskelan kirkko oli ihan erilainen kuin perjantaina. Ei ollut niitä värivaloja, joita oli draamamessun aikoihin. Oli ihan mukava vaihtaa muutama sana Martin kanssa, hänellä on ensi viikon sunnuntaina ensimmäinen näyttö. Ja siinä kohtaa olen ihan varmasti Tuomasmessussa Salon kirkossa. Laulaminen on ehkä ensi viikolla sitä kuuntelemista, mutta Tuomasmessussa laulan ihan kunnolla, iloa tuntien ja laulamisesta nauttien. Se on mahtavaa! Ja kun saan seurata, miten hyvä fiilis on kaikilla, se on mukavaa!

Draamamessu oli oikein hieno, taas pitää miettiä, aloittaako avantouinti...

Kyllä tää nuorten draamamessu oli taas kerran tosi mukava. Pantomiimin olin nähnyt, toukokuussa Arkkipookin saamisen yhteydessä. Mutta tää oli jotakin aivan huikeaa! Ja taas kerran sama ihmetyksen aihe, nimittäin se, että kun aina on kädet jäässä, pitäisköhän mun aloittaa avantouinti, muistin, kun ekana adventtina Martti sitä ehdotti. Hänen kätensä olivat paljon lämpimämmät kuin minun, niin se on mennyt melkein joka kerta. Eikä nytkään ollut mitään poikkeuksellista sen suhteen, mun kädet olivat niin kylmät kuin vain voi kuvitella muutaman minuutin valokuvauksen jälkeen. Kirkossa tuli niin ihmeellisen värisiä kuvia, Facebookissakaan niitä ei voinut laittaa samaan kansioon muiden kirkolliskuvien kanssa. Oli mukavaa nähdä Janiakin taas, mahtavaa!