Surua ja iloa tänäänkin

Suru on ollut mielessä päällimmäisenä siitä asti, kun puoliltapäivin tulin ensimmäisestä kaupunkireissusta kotiin. En tosin ollut varma, kuka talostamme on kuollut, mutta naapuriltani kysyessäni hän epäili, että kyseessä olisi takapäädyn ihminen, hän kertoi heränneensä aamulla ambulanssin tuloon. En ole oikein osannut tehdä muuta kuin toivoa voimia ja jaksamista Mealle, Monalle, Tapanille ja Tuulalle, kaikille iso voimahali! Vielä se suru tunki mieleeni, kun Huiskun kanssa lenkkeillessäni huomasin puolitangossa olevan lipun. Onneksi kuljin lenkin yläkautta, etten kulkenut alakautta, kuten normaalisti menen. Tänään on ollut tällainen päivä, mukavaa näinkin!