Maanantaina...

Onhan tääkin melkoinen maratonpäivä ollut, en edes muista, koska olisin ihan tällaisen päivän ehtinyt tehdä. Aamulla ensin kauppaan ja kotiin syömään madekeittoa, sen jälkeen lähdin pankkiasioita toimittamaan, vein äidin laskut ja oman lippaan ja matkapuhelinlaskun. Sunnuntaista ihmettelin sitä, miten Martti sai minusta sen positiivisen puolen esille, jostain hänen on täytynyt se kaivaa, kun olen tapellut kovasti kurkkukipua vastaan. Ja vielä siinä kohtaa, kun oma jännitys on näytön jälkeen melko tavalla pinnassa. Ihmetyksen aihetta riittää siinäkin, että iskän puoleisen suvun nuorisoa näkee tämän tästä. Nyt oli Olga, hänet siunattiin isoseksi. Miten mahtavaa olikaan päivä, joka ei unohdu koskaan!