Päivä ja hyvä mieli

Kyllä mulle hyvä mieli jäi, siitä, että löytämäni puhelin oli palautunut omistajalleen. Torstaina pikavuoron Jari kertoi innokkaasti uutisia janonneelle löytäjälle, että puhelin oli palautunut omistajalleen, no, se sitten tarkoittaa sitä, että löytäjä on tosi iloinen. Sirolan Jari oli sen palauttanut, oli sen vuoron vakiomatkustajalta jäänyt, joten helppo hommahan se oli palauttaa. Iloinen fiilis on tänään ollut, kyllä toi puhelimen palautuminen sai paljon iloa aikaan!

Taas yksi harmistus

No, näitä harmistuksia tulee, ei niille mitään voi. Nyt harmistuksen aiheena on se, että kun Facebook-ystäväni Miika ei voinut osallistua tälle pienelle pyhiinvaellukselle, kun oli toinen kokous just sinä sunnuntaina, mutta laitoin viestiä, että marraskuussakin on. Ymmärrän kyllä, että ei voi osallistua, mutta kun haaste oli koskenut just tätä kertaa. Mutta ilonaihe on kuitenkin se, että hän tahtoo osallistua, itsekin olen mielelläni näissä mukana. Tsemppiä Miikalle tähän tulossa olevaan kokoukseen ja marraskuussa tosiaankin on vielä yksi, joten ei se haittaa, vaikka et juuri tällä viikolla pääsekään!

Viikonloppu hurahti!

Ensin perjantaina Kiskossa runoja lausumassa, sen jälkeen lauantaina Huisku tuli meille, vietti kanssamme lauantain ja sunnuntain välisen yön Anun ja Idan ollessa Inkoossa. Ei se pelätty ukkosenilma ollut iskenyt Inkooseenkaan, muutaman kerran oli jyrähtänyt. Oli hyvä mieli, kaikki kohdillaan, mahtavaa!

36 vuotta

Juuri näin, itse asiasssa se tapahtui vähän kahden jälkeen yöllä. Aika harvoin olen siihen aikaan ylhäällä, mutta nyt olin päättänyt, että en ohita sitä hetkeä, jona päästin ensi parkaisuni 36 vuotta sitten. Mietin juuri sitä, mihin kaikkialle eri elämänvaiheet ovat kohdallani osuneet. Nuoruus osui keskelle 1990-luvun lamaa, nuoren aikuisen vaihe osittain. Mutta nyt olen lähestymässä jo keski-ikää, toivon osaavani vanhentua kauniisti, juuri omalla tavallani.