Nopeasti on aika mennyt!

Se täytyy kyllä myöntää, äidin leikkauksesta on jo viikko mennyt, se on mennyt nopeasti ja toipuminenkin on edennyt aika hyvin. Siitä olen onnellinen ja iloinen. Tänään olen iloinen, kun ajattelin, että kyllä mä vielä pärjään. Tänään on Kalevalan päivä, se on liputuspäivä, kuten Runebergin päivä tossa alkukuusta. On sitä saanut kokea mahtavuuden ja toisenkin, kun on ollut niin monessa mukana, seurannut urheilua ja nauttinut siitä, kyllä tää tästä vielä hyväksi muuttuu!

Mukavaa, mahtavaa!

Kyllä nyt on ollut tosi mukavaa ja mahtavaakin, kun äiti pääsi sunnuntaina Tyksistä kotiin. Minulla on ollut tosi mukava viikonloppu ja mahtava maanantai, kaikkein mahtavinta se on ollut nyt, kun sain helmikuun askarteluvaihtoni, jonka Tuire on minulle tehnyt. Sunnuntaina olin messussa Salon kirkossa, kun kaikki aamumessut jäivät käymättä. No, nyt kyllä Martti osasi tosi hyvin varauttaa minut kolehtiin, kävi varttia ennen messun alkua kysymässä, voisinko tulla. Ja minähän olin heti valmiina, kun tiesin, mistä on kysymys. Niin hienoa se oli ja päivästä tuli kerta kaikkiaan hieno. Tänään olen iloisin mielin, kyllä tää tästä menee!

Nyt ei tarvi jännittää enää!

Kyllähän tää kieltämättä on ollu melkoista jännittämistä, kun ei ole yhtään tiennyt, minkälaista on tulossa. Mutta nyt on ihan hyvä, kun ei tarvi jännittää, kaikki on ihan hyvin. Olen onnellinen siitä, että olen jaksanut näin hyvin nää päivät, se on ollut ihan mukavaa. Ja Riitta Marian ja hänen tyttärenpoikansa kanssa on ollut ihan hauska olla, ainakin torstaina oli tosi mukavaa olla siinä, se tuntui niin mahtavalta! Jaksaa nyt sitten fiilistellä, nyt nauttii!

Uskomatonta!

Ikinä en muista varautuneeni niin huonosti kuin tänään! Olin varautunut huonosti siihen, että mun ei tarvi mennä kolehtia keräämään. Olin kyllä ihan tyytyväinen, kun sain pitää vapaapäivän, mutta Martti olisi voinut varauttaa minut paremmin. Olisi vaikka aamulla ennen kymmentä sanonut, niin en olisi tullut turhaan sakastiin odottamaan. Kuoron laulua oli tosi mukava kuunnella, joitakin tuttuja lauluja lauloin myös mukana. Voi vitsi, miten mukava olisi ollut olla parvella, moneen kertaan kuikuilin parvelle, alttarilla ollessakin kuuntelin kuoron laulua. Ehtoollisen aikana oli kans mukava kuunnella, mahtava fiilis siitä jäi!

Mahtavaa ja vähemmän mahtavaa

Mahtavaa on ollut se, että olen saanut olla laulutunnilla. Se sama vähemmän mahtava juttu, että toinen ihminen ei tykkää mun juttelemisestani ja tuijottamisestani. Se, että ei pidä tuijottamisesta, on ihan ok, mutta se, että ei pidä juttelemisesta, se ei ole ok.  Minä olen onnellinen siitä, että mulla on niin mahtavaa, kyllä se siitä menee, kun ei marise, kaikkihan on ihan hyvin!

Maanantaina...

Onhan tääkin melkoinen maratonpäivä ollut, en edes muista, koska olisin ihan tällaisen päivän ehtinyt tehdä. Aamulla ensin kauppaan ja kotiin syömään madekeittoa, sen jälkeen lähdin pankkiasioita toimittamaan, vein äidin laskut ja oman lippaan ja matkapuhelinlaskun. Sunnuntaista ihmettelin sitä, miten Martti sai minusta sen positiivisen puolen esille, jostain hänen on täytynyt se kaivaa, kun olen tapellut kovasti kurkkukipua vastaan. Ja vielä siinä kohtaa, kun oma jännitys on näytön jälkeen melko tavalla pinnassa. Ihmetyksen aihetta riittää siinäkin, että iskän puoleisen suvun nuorisoa näkee tämän tästä. Nyt oli Olga, hänet siunattiin isoseksi. Miten mahtavaa olikaan päivä, joka ei unohdu koskaan!

Tänään, hauskaa ja mahtavaa!

Tuomasmessu on päällimmäisenä ja tietysti isosten siunaaminen ja Martin suntionäyttö, mutta iloisin fiiliksin mennään ja laulu on ilonaiheeni tänäänkin. Exitin musiikki on soinut koko päivän, sillä olen valmistautunut messuun.  Nuoren seurakunnan veisukirja on tulossa mullekin, ei ihan tähän messuun ehtinyt, mutta sitten seuraavaan kertaan, kun on taas käytössä. Olen ihan onneni kukkuloilla tän vuoden 2013 ensimmäisen tuomasmessun kanssa, on se niin mahtavaa!