Onnellinen viikonloppu ja iloinen uusi viikko

Viikonloppuna aloitin messuavustajakoulutuksen ja kipusin urheasti tutun ja rakkaan kotikirkon mäen ylös. Lauantaina Kaarlo, kouluttajani, kysyi, olenko tulossa sunnuntaina kirkkoon, sanoin, että kyllä mä tulen, jos mitään ihan ihmeellistä ei ole siihen kohtaan tulossa. Ja niinhän sitä sitten kiivettiin jyrkkä mäki ylös, kauniit raitakintaat käsissä. Harmittelin, kun jouduin liikuttelemaan käsiäni koko messun, että saisin ne lämpimiksi. Kirkkoherran ja minun kohdatessa sain olla tyytyväinen, kun olin muistanut kintaat, se oli pääasia, että ne olivat minulla mukana!