Iloinen vuoro!

Sen tiedän jo nyt, tänä aamuna mulla on edessäni työvuoro Cafe Uskelassa. Olen siitä iloinen, onneksi sitä osaa iloita kaiken surun keskellä, kun sitä viime päivinä on ollut. Olen huomannut senkin, että osaan keskittyä surunkin keskellä, huomasin sen, kun vielä perjantai-iltana askartelin joulukorttia Veijo-suntiolle. Ihmettelin oikein ajatellessani, että eihän kukaan pysty keskittymään surun keskellä, mutta minä näköjään pystyin. Siitä olin tosi onnellinen, koska se tuntui hyvältä huomata, että keskittymiskykyni ei ole muuttunut ainakaan huonommaksi. Mahtavaa ja mukavaa, sitä se elämä aina on!