Onnee iloa

Tänään on taas näitä päiviä, joita ei haluaisi vaihtaa mihinkään. Ihanaa, kun joulua kohti menot vähän vähenevät. Toki näitä seurakunnan juttuja vielä on, mutta ei niitäkään ihan siinä mittakaavassa kuin muuten olisi. Tänään olen huomannut itsessäni todellisen jouluihmisen. Johtuneeko siitä, kun tien toisella puolella on jo viritelty jouluvaloja. Onhan se tosi mukavaa, kun marraskuun pimeimpänä aikana on valoa.   Mahtavinta on nyt ollut pieni pyhiinvaellus, seuraava juttu, jossa olen taas suurella sydämellä mukana, on Tuomasmessu uuden kirkkovuoden alkajaisiksi. Luulen, että siinä on aika paljon samaa kuin pyhiinvaelluksessa, mutta ei se mua haittaa ollenkaan!